URHEILU JA USKONTO

URHEILU JA USKONTO

Viime vuosina psykologit ovat pikkuhiljaa lähennelleet sitä tulosta, että urheilulla on monella tapaa samanlainen vaikutus katsojiin, kuin uskonnolla. Urheilupsykologi Daniel Wann on kertonut, että kun listaa tiettyjen urheilulajien fanituksen ja järjestäytyneen uskonnon piirteet vierekkäin, voi havaita useita yhtäläisyyksiä. Muun muassa kielenkäyttö liittyen molempiin on samanmoista – niin uskonnossa kuin urheilufanituksessa puhutaan uskosta, omistautumisesta, rituaaleista, uhrautumisesta, rukoilusta, kärsimyksestä, ylistyksestä, sitoutumisesta ja (yhteis)hengestä. Toki ajatus urheilun ja uskonnon rinnastamisesta voi tuntua oudolta, mutta on muistettava, että vuosia sitten ennen joukkoviestinnän yleistymistä uskonnolliset tilaisuudet olivat yhtä kuin viihteellisiä tapahtumia, etenkin köyhemmille ihmisille, joilla ei ollut varaa käydä teatterissa tai matkustaa huvikseen. Uskonnollisuus ja urheilun fanittaminen saattavat aluksi tuntua toisistaan hyvinkin kaukasilta toiminnoilta, mutta kun asiaa lähtee tarkemmin tarkastelemaan on vaikeaa olla havaitsematta päällekkäisiä piirteitä. Uskonnon ja urheilun yhtäläisyyksiä on tarkasteltu monesta eri näkökulmasta. Molempia on tutkittu ja vertailtu esimerkiksi sunnuntaisena ajanviettomuotona. Piispa Simo Peura kuitenkin muistuttaa, ettei urheilu ja uskonto ole kilpailussa keskenään, eikä toinen sulje toista pois. Ihminen voi siis sekä uskoa että suuresti fanittaa tiettyä urheilujoukkuetta tai -lajia. Niin uskonnossa kuin urheilussa koetaan yhdessä ja läpikäydään onnistumisia ja epäonnistumisia. Niin uskontokunnalla kuin urheiluseuralla on tiettyä valtaa, etenkin vaikutusvaltaa seuraajiinsa. Tätä valtaa on myös tutkittu eri näkökulmista. Monet ajattelevat uskonnon ja urheilun leikkauspisteen kulkevan juurikin tämän vaikutusvallan lävitse, toiset ajattelevat päällekkäisyyksien pääosin piilevän molempien toimijoiden taustatoimintojen bisneshenkisyydessä. On sanottu, että molempien organisaatioiden päätavoite on maksimoida voitto. Raha pyörittää sekä eri uskontokuntia että urheilulajeja, ja raha tuo tunnetusti mukanaan valtaa. Sama tuottamisen ja kuluttamisen oravanpyörä toistuu, se vaan esiintyy eri areenoilla. Mutta voiko väittää uskonnon ja urheilun olevan bisnestä siinä missä muutkin, ja jos näin tosiaan on niin mitä samaa näiden kahden bisnesmallin strategioissa ja toiminnoissa on, joka niitä niin läheisesti yhdistää?

Onko urheilulla samat psykologiset vaikutukset kuin uskonnolla?

URHEILU JA USKONTO

Kun tietyn jalkapalloseurueen suurfani lähtee katsomaan live-ottelua hän pukeutuu tiiminsä väreihin ja kantaa seurueensa lippua, ikonia tai maskottia. Pelikentän reunalta hän ylistää seuruettaan laulamalla kannustuslauluja ja toistamalla rohkaisevia huutoja, taputtaa käsiään yhteen ja pitää toista joukkuetta vähintään huonompana ellei suorastaan itse piruna. Urhelutapahtumiin osallistuva toimii selkeästi hyvin samanlaiseen tapaan kuin kirkkoon osallistuva, joskin hieman eri muodossa. Urheilupsykologit ja tutkijat ovat todenneet, että urheilutapahtumassa laulaminen kannustaakseen omaa joukkuetta voittoon aiheuttaa samoja psykologisia vaikutuksia kuin kirkossa hymnin laulaminen. Psykologisesti nämä kaksi toimintoa eivät juurikaan eroa toisistaan. Samaten on havaittu, että urheilu tarjoaa fanilleen samalla tavalla suuntaa elämälle, kuin uskonto. Fanin omistautuminen joukkueelleen on psykologisesti verrattavissa ihmisen omistautumiseen uskonnolleen. Molemmissa ihminen kykenee pakenemaan ‘todellista elämäänsä’ ja uppoutumaan uskomukseensa, että hänen joukkue tai uskonto on se paras, joka edesauttaa arjen jaksamista. Kuulostaa täysin järkeenkäyvältä, sillä eihän moni ihminen viitsi kuluttaa aikaa sellaisen asian parissa, joka ei tuota lisäarvoa elämälle. Sekä uskonnosta että urheilusta saadut hyödyt – se lisäarvo, mitä kumpikin tarjoaa ihmisen elämälle – ovat tutkijoiden mukaan rinnastettavissa psykologisella tasolla. Karl Marx sanoi 1800-luvulla, että uskonto on oopiumia kansalle. Myöhemmin urheilun on kerrottu olevan himourheilijan huume. Urheilu voi olla elämäntapa yhtä lailla kuin uskontokin, sekä alan huippu-urheilijoille itselleen että heidän faneilleen. Samalla tavalla kuin uskossa olevat saavat toisiltaan voimia myös urheilijat ovat kertoneet, että suhde muihin alalla toimiviin on elintärkeä. On kieltämättä vaikea kiistää uskonnon ja urheilun yhtäläisyyksiä, ja uutta tietoa ja tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti, jotka kaikki osoittavat, että uskonto ja urheilu ovat läheisempiä organisaatioita, kuin voisimme uskoakaan.