REVONTULET

REVONTULET

Revontulet ovat taivaalla nähtäviä värikkäitä valoilmiöitä. Ne esiintyvät vaihtelevasti liikkuvina ja erimuotoisina, usein kaartuvina viiruina ja läikkinä. Revontuliin törmää yöllä tai vähintään hämärässä, ja väreinä ilmenee useimmiten vihreätä sekä pinkkiä ja violettia. Usein revontulet saattavat näyttää jopa kimaltelevalta. Vaikka tämän valoilmiön kohtaa parhaiten mitä lähempänä maan napoja on, eli Suomessa pohjoisessa, revontulia on nähty ympäri Suomen aina Helsingissä saakka. Latinankielinen sana aurora tarkoittaa aamuruskoa. Pohjoisella pallonpuoliskolla revontulia kutsutaan nimellä aurora borealis ja maapallon eteläpuoliskolla käytetään nimitystä aurora australis, joka tarkoittaa eteläntulta. Valoilmiö tulee siitä, kun auringosta poispäin lähtevä protoneista ja elektroneista koostuva hiukkasvirta osuu maan ilmakehään. Kun sähköisesti varautuneita hiukkasia on runsain määrin Van Allenin vyöhykkeet ylikuormittuvat ja ne pääsevät maan magneettikentän läpi. Täällä hiukkaset törmäävät ylempään ilmakehään aiheuttaen voimakasta magneettista ”räjähtelyä”. Revontulet ovat yleensä odotettavissa etenkin silloin, kun tiedetään auringon kaasukehässä tapahtuvan rajuja purkauksia.

Tieteellinen osuus

Auringosta lähtevää sähköisesti varautunutta hiukkasvirtaa sanotaan aurinkotuuleksi. Aurinkotuuli on siis virtaus, joka kantaa mukanaan auringon omaa magneettikenttää. Aurinko on 149 miljoonan kilometrin päässä maasta, ja aurinkotuuli kulkee 300-1000 km/s nopeudella kohti maapalloa. Kuvittele maapallo magneettina, joka on aurinkotuulen vastaisesti sähköisesti varautunut. Olemme kaikki joskus elämässämme yrittäneet sulloa kahta magneettia vastakkain ja ihmetelleet ilmiötä, kun ne hylkivät toisiaan. Yksinkertaisesti selitettynä, tämä räjähdysmäinen kahden magneetin (aurinkotuulen ja maan ilmakehän) yhteenosuma on siis se, mitä näemme taivaalla revontulina. Todellisuudessa ja tieteellisemmin maan magneettikentän tarkoitus on suojella maapalloa aurinkotuulen hiukkasilta eli säteilyltä. Aurinkotuuli vääristää maapallomme magneettikenttää, ja erityisen voimakkaan aurinkotuulen osuttua maan magneettikenttään syntyy magnetosfääri – tietyn muotoinen magneettisen vuorovaikutuksen alue, joka toimii ikään kuin imukuppi. Yleensä aurinkotuulen hiukkaset kiertävät magneettikentän kenttäviivoja pitkin eli joutuvat maapallomme ympäröivään magneettivirtaukseen. Mutta etenkin kun aurinkotuulen kantama magneettikenttä ja maapallon magneettikenttä ovat vastakkaisesti varautuneet hiukkaset joutuvat magnetosfääriin ja jäävät sinne jumiin. Maapallon napa-alueet vetävät hiukkasia puoleensa ja hiukkasten osuessa ilmakehäämme syntyy revontulia. Toisaalta revontulia voi siis ajatella näkyvinä sähköisinä purkauksina.

Kuuluuko revontulista ääntä?

Meidän näkemät revontulet syntyvät keskimäärin 100 kilometrin päässä maan pinnasta. Moni on väittänyt, että revontulien aikana kuuluisi erityistä ääntä, joka muistuttaa lähinnä valkoista kohinaa eli tasaista surinaa. Ei kuitenkaan ole mahdollista, että näin kaukana tapahtuvan ilmiön tuottama ääni kuuluisi ihan niin yksinkertaisesti meille asti. Jos joku ääni kuuluisi, se tulisi usean minuutin viiveellä. Kuitenkin on tutkittu, että olisi tieteellisesti mahdollista, että ihmisten kuulemat äänet voisi olla revontulien aiheuttama, muttei suorastaan niistä tuleva. Sähkömagneettiset aallot voisivat muuttua ääniaalloiksi tietyissä esineissä, jotka sijaitsevat revontulia katsovan lähellä. Esimerkiksi tietyissä ruumiinosissa tai ihmisen vaatteissa sähköaallot voisit muuttua ääniaalloiksi, jotka antavat vaikutelman, että revontulista kuuluisi ääntä. Todellisuudessa revontulet ainoastaan aiheuttavat tämän ilmiön. Ääni ei siis ole varsinaisesti ”revontulien ääntä”. Vaikka näitä fysikaalisia tapahtumia ei ole vielä tutkittu niin pitkälle, että ymmärtäisimme täysin ilmiön tutkijat ovat kuitenkin onnistuneet jopa äänittämään revontuliin liittyviä ihmisten kuulemia ääniä. Nykyään uskotaan, että revontuliin liittyvät äänet eivät synny aivan siellä korkeudessa, missä revontuletkin vaan niiden alkuperä olisi vain noin 70 metrin korkeudessa maapallosta.

Revontuliin liittyy erilaisia uskomuksia. Muun muassa kolttasaamelaiset, jotkut Siperian kansat ja eräät intiaanit ovat eläneet siinä uskossa, että revontulet esittävät tuonpuoleisten, surmansa saaneiden vainajien verta. Myös skandinaavisessa mytologiassa ja suomalaisissa tarinoissa puhutaan revontulien tarkoituksesta. Oli uskomuksesi mikä tahansa on mahdotonta väittää, etteikö revontulet olisi uskomaton ja harvinaisen näkemisen arvoinen ilmiö. Ehkäpä siksi ihmiset matkaavat toiselta puolen maailmaa muun muassa Suomen pohjoiseen siinä toivossa, että kohtaisivat upean valaistun taivaan.