MÄKIHYPPY

MÄKIHYPPY

Mäkihyppyä pidetään yhtenä vaativimmista extreme- lajeista, sillä siihen liittyy monta tekijää, jotka tulee olla kunnossa turvallisen hypyn suorittamiseksi. Mäkihyppyyn liittyy päätähuimaava vauhti, korkeat olosuhteet ja yhtäkkinen laskeutuminen, joten laji ei totisesti ole heikkohermoisten harrastus vaan vaatii varsinaista hurjapäisyyttä ja rautaisia hermoja. Kyseessä on Norjassa keksitty talviurheilulaji, jossa tarkoituksena on laskea suksilla jyrkkää mäkeä alas, jonka päätteeksi ponnistetaan hyppyristä, tarkoituksena liitää niin pitkälle kuin suinkin mahdollista.

Mäkihyppy on suurimmassa suosiossa sen synnyinmaassa Norjassa, mutta myös Suomessa lajia on harrastettu aktiivisesti jo sen alkuajoilta lähtien. Japanista, Pohjois-Amerikasta ja Keski- Euroopasta löytyy myös liuta kovia mäkihypyn ammattilaisia, jotka kisaavat joka vuosi mestaruudesta ja mäkikotkan tittelistä.Ensimmäiset Suomen kisat järjestettiin jo vuonna 1899 Katajanokalla ja ensimmäiset hyppyrimäet avattiin vuonna 1905 Alppilaan ja Kajaaniin. Aluksi mäkihyppy tunnettiin nimellä mäenlasku ja pisteitä saatiin näyttävimmän tyylin perusteella sen sijaan, että oltaisiin mitattu pituuksia. Edelleen tuomari arvostelevat hyppääjien alastulon, antaen pisteitä sen mukaan kuinka hallittu ja oikeaoppinen laskeutuminen on kyseessä. Mutta amerikkalaisten otettua käyttöön myös pituusmittaus, on siitä tullut kilpailun merkittävin tavoite. Parasta asentoa ja pisimmälle vievää hyppytyyliä on hiottu läpi historian. Tällä hetkellä kaikkein käytetyin ja suosituin tyyli on niin kutsuttu V- tyyli, jossa hyppääjä levittää suksien kärjet, pitäen kannat lähempänä toisiaan. Suksien asento muistuttaa näin ollen v- kirjainta, jonka mukaan tyyli on saanut nimensä. Kaikkein tyylikkäimpänä pidettyä laskeutumistapaa kutsutaan Telemark- tyyliksi, jossa tärkeää on, että jalat koskettaa maata hieman eri aikaan, toisen ollessa edempänä toista. 

Kuuluisat mäkihyppääjät ja lajin tulevaisuus

Suomi on aina ollut vahvasti yksi mäkihypyn kärkimaista ja kotimaiset hyppääjät ovat vieneet Suomea maailmankartalle useilla mestaruuksilla ja Olympia- voitoilla läpi historian. Edelleenkin maailman parhaaksi mäkihyppääjäksi tituleerattu, edesmennyt Matti Nykänen saavutti uransa aikana muun muassa neljästi Olympia kultaa, kuudesti maailmanmestaruuden ja jopa 13 kertaa hän nousi palkintopallille Suomenmestarina. Myös Janne Ahonen on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen henkilö mäkihypyn saralla, sillä hän puolestaan ponnisti kahdesti maailmanmestariksi henkilökohtaisissa kisoissa ja Keski- Euroopan mäkiviikoilla Ahonen on suoriutunut voittajaksi jopa viidesti. Nykyään veturinkuljettajana toimiva Matti Hautamäki kulutti uransa aikana palkintokoroketta huimat 38 kertaa, mukaan lukien yhden maailmanmestaruuden. Hän nousi myös kertaalleen olympiamitalistiksi ja piti pitkään Suomen ennätystä hallussaan, hypyllä 235,5 metriä. Mäkihyppy tänä päivänä ei Suomen osalta tosin ole enää samaa luokkaa kuin sen menestyksen aikoina, sillä lajia ovat viime aikoina varjostaneet muun muassa talousongelmat ja valmennukseen liittyvät hankaluudet. Monet ovatkin varsin huolissaan siitä, mikä on suomalaisen mäkihypyn tulevaisuus, sillä merkittävää menestystä ei ole tullut aikoihin, eikä Suomella tällä hetkellä ole montaakaan lupaavaa nuorta lupausta, joiden voisi olettaa nousevan taas maailman kärkikahinoihin. Myös harrastajamäärät ova vähentyneet hälyttävästi ja tämän hetken harrastajat ja kilpailijat joutuvat tekemään kohtuuttomalta tuntuvia kompromisseja rahavarojen ollessa äärimmäisen tiukoilla.

Kuuluisat mäkihyppääjät ja lajin tulevaisuus

Kysymys siitä, kuinka suomalainen mäkihyppy pelastetaan, on ollut otsikoissa ja pohdinnan alla jo pitkään. Harrastajat kokevat olevansa umpikujassa, jossa taitojen ja kisakokemuksen kartoittaminen ilman asiaan kuuluvaa budjettia on äärimmäisen hankalaa, mutta myös sponsoreiden saaminen tilanteen helpottamiseksi on haastavaa ilman näyttöä menestyksestä. Sotkut tulisi saada selvitettyä ja nuorten valmennukseen panostettava enemmän, maajoukkueen välinepulasta puhumattakaan. Asiantuntijat eivät kuitenkaa vielä pelkää pahinta. Monet uskovat, että kyseessä on vain vaikea vaihe, joka ratkaistaan pian tavalla tai toisella ja suomalainen mäkihyppy pääsee uuteen, entistä ehompaan nousuun.