MÄKIHYPPY HERÄTTÄÄ MONTUT ELOON

MÄKIHYPPY HERÄTTÄÄ MONTUT ELOON

Mäkihyppy on kiistatta yksi suosituimmista talviurheilulajeista, varsinkin Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Alunperin Norjasta lähtöisin olevan lajin suosio näkyy niin kisojen katsojamäärissä kuin voittajille suunnatuissa palkintorahoissakin. Kisoja seurataan todella aktiivisesti sekä kotikatsomoissa että mäkimontuissa.

Mäkihyppy vaatii kylmiä hermoja

Mäkihyppy syntyi osana telemark-laskettelua, ja alun perin hypyssä arvioitiin ennemminkin näyttävyyttä kuin pituutta. Vasta myöhemmissä vaiheissa, kun mäkihyppy eriytyi omaksi lajikseen, pisteytys jakautui kahteen osaan, tyyliin ja pituuteen.  Lajin alkuperästä on nähtävissä edelleen täydelliseen hyppyyn vaadittava telemark-alastulo. Urheilusuoritus koostuu liikkeelle lähdöstä, vauhdin otosta, ponnistuksesta, liidosta ja alastulosta. Liikkelle lähdetään korkealla mäen päällä olevalta puomilta. Vauhtia haetaan laskemalla mäki mahdollisimman kyyryssä vähentäen näin ilmanvastusta. Hyppääjän vauhti voi kiihtyä jopa lähelle 100 kilomteriä tunnissa. Ponnistusvaihe on todella tärkeä, hyppääjän tavoitteena on lentää mahdollisimman pitkälle alastulorinteeseen. Huimista vauhdeista ponnistaminen vaatii vuosien harjoittelua ja huippuun asti hiottua tekniikkaa. Liitovaiheessa hyppääjä voi käyttää eri tyylejä. V-tyylissä suksien kannat ovat yhdessä ja kärjet kaukana toisistaan, muodostaen näin V-kirjaimen. A-tyylissä sen sijaan suksien asento on päinvastainen, kärjet ovat yhdessä ja kannat kaukana toisistaan. Liidossa käytettiin myös tyyliä, jossa sukset ovat rinnakkain lähekkäin toisiaan. Muutamat hyppääjät hyppäävät H-tyylillä, eli sukset rinnakkain, mutta kaukana toisistaan. V-tyylin avulla hypyn pituus kasvaa yleensä suurimmaksi. Sen käytöstä vähennettiin aikoinaan pisteitä, mutta nykyään tyylin syrjäytettyä suurelta osin muut,  pisteiden vähennyksestä on luovuttu. Alastulossa hyppääjältä vaaditaan kylmää päätä ja loistavaa tasapainoa, sillä kaatuminen hyppyvauhdeista voi olla vaarallista. Sen lisäksi kaatuminen alastulovaiheessa vähentää roimasti tyylipisteitä. Puhtaan telemark-alastulon onnistuminen varsinkin V-tyylillä hypätessä on erittäin hankalaa. Siksi useat hyppääjät valitsevat mieluummin tasajalka-alastulon, vaikka se tuokin huonommat tyylipisteet.

Kisaympäristö

Hyppykisoja käydään erilaisissa mäissä. Mäkien korkeuksien ilmaisuun käytetään K-pistettä, joka on laskennallinen piste hyppyrimäen alamäessä. Pienissä mäissä K-piste sijaitsee 50-75 metrin korkeudessa. Pieniä mäkiä käytetään lähinnä lasten ja nuorten kilpailuissa sekä aikuisten harjoittelumäkinä. Normaalimäessä K-piste on korkeammalla 75-99 metrissä. Mäkiä käytetään harjoitteluun sekä kisatoiminnassa lähinnä yhdistetyn kisoihin. Kaikkein käytetympiä mäkiä kisoissa ovat suurmäet. Niiden K-piste on 100-130 metrissä. Esimerkiksi suurin osa maailmancupin mäistä on suurmäkiä.

Näiden lisäksi maailmasta löytyy kuusi lentomäkeä. Ne ovat jättimäisiä hyppyrimäkiä, joiden K-piste on korkeimmillaan jopa 240 metrin korkeudessa. Niitä käytetään harvoin ja vain erittäin valvotuissa ja otollisissa olosuhteissa maailmancupin ja mm-kilpailujen yhteydessä. Lentomäet ovat hyppääjien keskuudessa sekä kunnoitettuja että pelättyjä. Mäkihyppääjän varusteet koostuvat suksista, monoista, hyppypuvusta, kypärästä ja laseista. Useimmat hyppääjät käyttävät myös hanskoja. Suksien ja puvun ominaisuuksia rajoitetaan säädöksin. Puvussa ei tule olla ulokkeita, jotka voisivat lisätä kantopinta-alaa

Mäkihyppy on kilpaurheilua

Mäkihyppy on aktiivinen kisalaji. Sen harrastajat tähtäävät lähes poikkeuksetta kilpailemaan. Kisaamaan pääsee kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Yksi seuratuimmista kisoista on legendaarinen Keski-Euroopan Mäkiviikko. Se muodostuu neljästä osakilpailusta, jotka järjesteään aina vuoden vaihtuessa. Kisojen isäntänä toimivat perinteikkäät Itävallan Bischofshofen ja Inssbruck sekä Saksan Obertsdorf ja Garmisch-Partenkirchen. Keski-Euroopan Mäkiviikko on osa Mäkihypyn Maailmancupia, joka on korkea-arvoisin sarjamuotoinen mäkihypyn kilpailu. Cupin järjestää kansainvälinen hiihtoliitto FIS. Toiseksi korkeatasoisin sarjakilpailu on Continental Cup, myöskin FIS:n järjestämä. Kilpailu muodostuu kesä- ja talvicupista, jotka yhdessä määrittävät kokonaistuloksen. Continental Cup on nuorille hyppääjille tärkeä paikka kerätä kisakokemusta ennen maailmancupiin siirtymistä. Myös kokeneemmat hyppääjät saattavat osallistua Continental Cupiin hyppytuntuman hakemiseksi.

Mäkihyppy on kilpaurheilua

Mäkihyppy on ollut osa talviolympialaisia jo vuodesta 1924 saakka. Ne järjestetään aina neljän vuoden välein, ja keräävät suuren yleisön seuraamaan lajia. Olympialaisissa kisataan suurmäessä, normaalimäessä ja joukkuekilpailuna. Hyppääjien suuresti arvostamat lentomäen maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi.