LUMILAUTAILU

LUMILAUTAILU

Lumilautailu on laskettelumuoto, jota harrastetaan käyttäen pitkää, litteätä lautaa urheiluvälineenä. Lautaan on kiinnitetty siteet samoin tavoin kuin suksiin, ja käyttäjä pitää jaloissaan lumilautakenkiä, jota kiinnittyvät siteisiin. Näin lauta pysyy kiinni käyttäjän jaloissa. Jalat sijoitetaan laudalle sivuttain niin, että varpaat ja kantapäät juuri ja juuri ylittävät laudan reunat leveyssuunnassa. Laudan pohja on tehtyä luistavaksi, ja se on usein koristeltu samalla lailla kuin tehdään skeittilaudoille. Lumilautailua harrastetaan siis lumella, talviurheilumuotona. Tosin useat maat ovat ottaneet käyttöönsä erilaisia kuivalaskettelun muotoja, toisin sanoen lunta ei välttämättä aina tarvita, jotta pääsisi laskettelemaan. Lumilautailua harrastetaan siis rinteessä tai mäessä, ylhäältä aloittaen ja alas edeten samalla keräten vauhtia, aivan kuten esimerkiksi alppihiihdossa.

 Lumilautailu yleistyi vasta 1980-luvun paikkeilla, ja tuli olympialajiksi vasta vuonna 1998. Silloin tunnettiin kaksi eri lumilautailulajia: halfpipe, jossa kiidetään puolikkaan putken muotoisessa rakennelmassa laidasta laitaan samalla tehden erilaisia temppuja, ja suurpujottelu, jossa lasketaan rinnettä tai mäkeä pujotellen esteiden läpi. Halfpipe lasketaan extreme-lajeihin, ja suurpujottelu on astetta nopeatempoisempi laji, kuin pelkkä pujottelu. Nykyisissä olympialaisissa lumilaudalla voi kisata lumilautakrossissa, joka korvasi parisuurpujottelun vuonna 2006, ja slopestyle-kisassa, joka hyväksyttiin olympialajiksi vuonna 2014. Lumilautakrossissa useampi (yleensä neljä) kilpailijaa lähtee samanaikaisesti laskemaan rinnettä ja nopeiten rinteen alapäässä sijaitsevan maalin saavuttanut kilpailija voittaa. Radalle ei ole määritelty pituusvaatimusta mutta aloitusviivan ja maalin korkeuseron tulee olla vähintään 100 metriä ja korkeintaan 240 metriä. Rinteen kaltevuusvaatimus on 15-18 astetta. Slopestyle-kilpailu yhdistää vapaahiihdon ja taitolaskettelun, ja on tietyin tavoin hyvin paljon aiempaa halfpipe-kisaa muistuttava yksilölaji. Kilpailijat kisaavat rinteessä tai mäessä mutta nopeuskilpailun sijaan heidän on navigoitava erilaisia esteitä kuten hyppyjä ja kaiteita. Esteissä esitetään lumilautatemppuja ja pisteitä jaetaan muun muassa temppujen runsauden, korkeuden, vaikeuden, vaihtelevuuden, omaperäisyyden ja toteutuksen laadun mukaan. Olympialaisissa kisataan tämän lumilautalajin lisäksi myös slopestyle-hiihdosta. Erikoista kyseisessä lajissa on se, että pisteytys ei ole eksklusiivinen kaikille kilpailuille vaan se saattaa vaihdella eri kisojen välillä. Kilpailijan suoritus saattaa saada X pistettä kilpailussa, mutta sama suoritus toisaalla voisi saada Y pistettä. Toisin kuin lähes kaikissa muissa olympialajeissa tämän lajin pisteytys on pelkästään työkalu arvioida kilpailijoita keskenään ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen. Näin ollen maailmanennätyksiä on vaikea mitata. Niitä jaetaan pikemminkin esimerkiksi konkreettisten nopeuksien tai korkeuksien perusteella.

Lumilautailun synty

LUMILAUTAILU

1960-luvulla lainelautailu oli suosittu urheilumuoto. Ihmiset halusi muokata lajin sellaiseksi, että sitä pystyisi harrastamaan myös talvella. Perinteiseen tapaan maat, joilla on luminen talvi päätti hyödyntää talvisääolosuhteitaan ja näin syntyi ajatus lautailusta, jota harrastetaan lumella. Koska lautaa ei pysty liikuttelemaan vaihtelevasti molemmin jaloin samalla tavalla kuin suksia lumilautailua oli harrastettava rinteessä, toisin kuin esimerkiksi maastohiihdossa. On myös huhuttu, että lumilautailu olisi saanut alkunsa erään lasten leikin seurauksena. Tarina kertoo, että amerikkalainen Sherman Poppenin oli vuonna 1965 keksittävä lapsilleen puuhaa. Hän päätti viedä heidät laskettelemaan, mutta varastosta löytyi vain yksi suksipari. Lapset käyttivät mielikuvitustaan ja päätyivät laskettelemaan itse kukin yhdellä suksella, luistellen sillä sivuttain seisaaltaan alamäkeä. Keksintö sai nimen snurferi eli snow surfer, kirjaimellisesti lumisurffaaja tai -lautailu. Sherman rupesi teettämään keksimiään lumilautoja autotallissaan paikallisille lapsille. Kysynnän kasvaessa hän möi oikeudet keksintöönsä lelutehtaalle, joka valmisti satoja tuhansia lumilautoja. Tuote oli siis suuri menestys! Oli totta tai ei lumilautailu on jatkuvasti kasvattanut suosiota lajina, niin virallisissa kilpailuissa kuin harrastuslajina ja liikuntamuotona. Vielä nykypäivänäkin lumilautailun suosio jatkaa kasvuaan hiihdon rinnakkaislajina.